keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Maaliskuun poiminnat


Maaliskuu mennä hurahti ja onnistuin käyttämään melko paljon juttuja loppuun ja tämä viisikko oli ehdottomasti mielenkiintoisin niistä. Syossin Salonplex -hiusseerumiasiaa ehdin jo kehua tammikuussa. Tällä sai niin mahtavan pehmeät hiukset ja nyt kun mulla ei ole tälle korvaaja, niin hiukset tuntuu ikävän karheilta. Pitää kyllä oikeastaan korjata asia pikimmiten ja ostaa uusi pullo tämän loppuneen tilalle.

Bio Richin hoitosuihkeen ostin Sokokselta alennuksesta. Näitä tulee useinkin Sokoksen aleista ostettua. En tiedä tekeekö tämä ihan hirveästi hiuksille mitän, mutta ainakaan se ei maksa paljon.

Palmoliven Japanese Gardenin taisin ensimmäistä kertaa bongata Sarin blogista ja kun kauppareissulla tuli vastaan, niin en voinut vastustaa noin nättiä pakkausta. Tää oli kyllä tuoksunakin ihan kiva.

Cienin misellivettä olen tainnut joskus aiemminkin kehua, mutta kehutaan nyt vielä. Tykkään hurjasti tuosta annostelumekanismista, jonka ansiosta tuotetta ei oikeastaan vahingossakaan lörähdä ulos liikaa. Misellivetenä tämä on muutenkin oikein oivallinen tapaus.

Myös Lumenen Klassikko virkistävä kasvovesi ansaitsee erityishuomion. Ostin tämän Lidlistä taannoin ja maksoinkohan siitä ehkä vajaa 4 euroa. Odotukset eivät olleet kummoiset, mutta täähän olikin ihan loistava. Tuntui kosteuttavalta ja todellakin virkistävältä.


Kuukauden suosikeiksi nousi yllättäen L'oréalin True Match Minerals -meikkivoide. Ehdin tämän jo aiemmin jossain postauksessa lyttäämään, mutta ihoni on ollut nyt viimeiset viikot hämmentävän hyvässä kunnossa, enkä ole kaivannut kummoisempaa peittoa. Tää onkin tasoittanut ihon sävyä kivasti ja varsinkin tuolla e.l.f.:in Powder Brushilla levitettynä on toiminut tosi kivasti.


Mikä ilahdutti maaliskuussa?

torstai 28. maaliskuuta 2019

Kävin hulluttelemassa

Viime syksynä fiilistelin sitä mitä saattaisin ostaa, jos olisin menossa Hulluille Päiville, ja mietin, että toivottavasti tähän aikaan asun lähempänä Stockmannia. Noh, onneksi nyt asun oikealla paikkakunnalla, niin pääsin monen vuoden tauon jälkeen vähän haistelemaan Hullujen tunnelmaa. Ihmisiä oli yllättävän vähän paikalla, kun muistan nekin ajat, kun sai olla koko ajan tuuppimassa porukkaa pois alta, jotta pääsi etenemään.


Pääsin ulos melko pienillä ostoksilla ja mukaan lähtikin vain Pip Studion pieni "vieraspyyhe". Nämä ovat sopivan kokoisia keittiöön käsipyyhkeiksi ja tuota lähdin nimenomaan hakemaan. Ostin myös uuden ripsarin. Maybellinen Total Temptation on multa vielä kokeilematta, niin päädyin sitten siihen, vaikka useampikin muu ripsari olisi myös houkutellut. Nivean vanha tuttu meikinpoistoaine oli tarjouksessa ja sitäkin kaipasin taas. Nivean dödö ja Mizonin kasvonaamio olivat ainoat heräteostokset kahden pienen mehikasvin ohella (niistä en ottanut kuvaa).


Maaliskuu on muuten mennyt opparia pakertaessa, laihduttaessa (tästä myöhemmin lisää) ja tulevaisuutta kuumotellessa. Opparin kirjoittaminen ja lähdetekstien lukeminen on vienyt intoa kirjoittaa omaa blogia tai edes lukea muiden, joten mitäpä sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu?

perjantai 1. maaliskuuta 2019

Helmikuun poiminnat

Ah, ihana maaliskuu! Pahoin pelkäsin, että tänäkin vuonna saisi odottaa pitkälle maaliskuun loppuun, ennen kuin talven selkä alkaisi taittumaan, mutta onneksi ei. Helmikuu tarjoili paljon aurinkoa ja lämpöä ja ihan jo pikkuisen uskalsi alkaa odottaan kevättä. Helmikuun ensimmäinen poiminta onkin tämä:


On se vaan kumma miten sitä virkistyy, kun aurinko paistaa. Toivottavasti ei tule kovin montaa "takatalvea" enää tänä talvena/keväänä.


Catrice oli vahvasti edustettuna suosikkiostastolla. Tammikuussa loppui Lumenen aurinkopuuteri ja tilalle piti saada uusi. Suunnistinkin Catricen hyllyllä, josta mukaan lähti mattainen Sun Glow -arskapuuteri. Vaikka tämä onkin 'medium to dark skin', niin ei tämä kyllä mitenkään erityisen tumma ole. Sanoisin jopa, että aika hyvä dupe Lumenen puuterille.

Myöskin Catricen Blush Box poskipuna nousi suosikiksi (sävy 010 Soft Rose). Tämän sävy on semmoinen, jota olen etsinyt jo pidempään: neutraalipinkki, joka tuo iholle luonnollista punoitusta. Koska tässä ei ole mikään superpigmentti, niin tämän kanssa ei tarvitse pelätä poskipunaövereitä.


Loppuneita ei helmikuun aikana tullut montaa ja siitä vähästä tämä kolmikko nousi mielenkiintoisimmaksi. Biozellin suolasuihkeen sain aikoinaan I love me -messuilta, joten tällä alkoikin olla ikää jo ihan reippaasti. En vieläkään syttynyt suolasuihkeille, vaikka tämä olikin ihan omiaan lettikampauksissa.

Mossan Glow Cocktail -seerumi on esiintynyt muutamissa blogeissa viime aikoina, eikä suotta. Ostin tämän tammikuussa, joten tämä ei ollut kovin pitkäikäinen, mutta kivan hedelmäkarkkituoksunsa ja kivan koostumuksensa vuoksi tämä oli oikein kiva tapaus. Olin ehkä huomaavinani jonkinlaista ihonkirkastumistakin tätä käyttäessä.

Tykkäsin myös kovasti Misshan Super Seed mustikkaputsarista. Tämä olikin riittoisa tuubi ja koostumus ihanan pehmoinen, hyvin samankaltainen kuin Mizonin etanaputsarissa.


Miltä näytti helmikuu sinun silmissäsi?

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Nyt riittää!

Tiedättekö sen tunteen, kun yhtäkkiä tajuaa tulleensa vanhaksi/vanhenevansa? Mulle tämä iski konkreettisesti päin näköä kun tässä päivänä yhtenä kaivoin vaa'an esiin ja astuin sen päälle. Lukema, joka tuojotti vastaan digitaalisena suorastaan järkytti. Se oli suurin numero, jonka olen koskaan itselläni nähnyt. Vaikka luku on vielä ihan normaalipainon sisällä ja olisi varmasti jollekin ylipainoiselle erittäin tavoittelemisen arvoinen, niin mulle se oli todellinen järkytys. Olenhan ollut suurimman osan elämästäni alipainoinen ja mulla onkin noin kymmenen kiloa kevyemmän henkilön mentaliteetti.

Toki olen tässä parin vuoden aikana taivastellut sitä kuinka paino on pikkuhiljaa noussut ylemmäs, mutta en ole varsinaisesti kovin intensiivisesti sitä koittanut pysäyttää. Syksyllä sain pari kiloa pois, kun vaihdoin aamupalaleivät puuroon, mutta sitten aloin käymään leipäkirkossa ja noh, kuten nimestä voi päätellä leipäähän sieltä saa paljon mukaan, ja kuka minä olen sanomaan ei ilmaiselle ruoalle? Jos joku ei siis tiedä, leipäkirkko on siis seurakuntien järjestämä viikottainen tapahtuma, jossa köyhille jaetaan kauppojen hävikkiruokaa. Tää on opiskelijalle ihan mahtava tapa säästää ruokaa, mutta ei tosiaan ole erityisen hyvä laihdutusta ajatellen.

Olen myöskin ihan mahdoton herkkusuu ja sokeriaddikti ollut koko ikäni. Pensakana karkit oli ihan ehdoton, mutta nyt aikuisempana voisin mussuttaa leivoksia ihan koko ajan. Myös pizzaa! Mutta kuten jo sanoin, olen tullut vanhaksi ja aineenvaihdunta on sen mukainen. Aktiivisuusranneke on myös kertonut, että istun päivän aikana keskimäärin 8 tuntia, joten ei ihmekään jos kiloja kertyy.


En ole mitenkään kovinkaan innokas urheilija. Lapsena liikkuminen oli paljon helpompaa, koska , juoksentelu, kiipeily, hyppely ym liikkuminen oli luonnollista. Ulos ei lähdetty sillä mentaliteetillä, että nyt urheillaan. Olenkin harmitellut usein sitä, että aikuisena liikkuminen tarkoittaakin usein sitä, että siihen täytyy varata aikaa ja pukeutua tietynlaisiin vaatteisiin, ja lähteä jonnekin. Ei ole semmoista spontaania liikkumista, jota varten ei tarvitse valmistautua. 

Onneksi kevät kuitenkin vähän innostaa liikkumaan ja olenkin nyt vähän käynyt kävelyillä, kun säät ovat sallineet.


Mutta siis, koska en halua paisua enää yhtään, olenkin nyt hyvin vakaasti päästä eroon tästä häiritsevästä vararavinnnosta, joka salakavalasti on kertynyt vyötärölleni. Ihan ensimmäiseksi laitan syömiset kuntoon, koska nykyinen ruokavalio on ollut turhan hiilaripitoinen. Sitten koitankin lisätä liikuntaa ja vähentää istumista. Pitää myöskin yrittää muistaa juoda enemmän vettä. Päivittelen tänne sitten kuinka tämä homma sujuu.


#Kesäkuntoon2019 alkaa nyt! Who's with me?



tiistai 19. helmikuuta 2019

Volyymikurvi

Olen vannoutunut vedenkestävien ripsareiden käyttäjä. Mun ripset on kovin hentoset ja lähes piikkisuorat, ja jos niiltä kysytään, niin ne myös haluaa pysyä suorina. Vedenkestävät ripsarit onkin ollut ihan must jo useamman vuoden, koska ne nyt vaan pitää taivutukset ripsissä. Silti toisinaan haluan käyttää myös vesiliukoisia ripsivärejä, koska ne on paljon kätevämpiä low-maintenance-päivinä, kun haluan vain vähän väriä ripsiin.


Juuri tämmöiseen tarkoitukseen ostin itselleni essencen Super Curl volyymimascaran ja voi pojat kuinka hyvä ostos tämä olikaan. Jo ensimmäinen käyttökerta vakuutti: vaikka taivutukset vähän lässähtivätkin, niin ripset pysyivät silti kivan taivutettuina. Seuraavalla kerralla kokeilin jättää ripsienkähertimet kokonaan pois ja olin vielä hämmästyneempi, koska tämä ihan oikeasti käänsi ripsiä yläviistoon. Olenkin hylännyt sekä ripsientaivuttimet että vedenkestävän ripsarin lähes kokonaan ja käyttänyt vain tätä muutaman euron löytöä.


Tuotteessa on melko pitkä harjaosa, joka voi olla hieman hankala käyttää, jos on kovin pienet silmät. Harjassa on eripituisia "piikkejä", jotka levittävät massan tasaisesti lisäten mukavasti tuuheutta. Tuo kuva ei kyllä tee oikeutta lopputulokselle, mutta ehkä siitä saa jonkinlaisen käsityksen. Ripset pysyvät myöskin joustavan pehmeinä, eivätkä siis muutu kuivan koppuraisiksi, kuten joillain muilla tuotteilla.

Aivan täydellinen ripsari tämä ei suinkaan ole, sillä ainakin rasvaluomet saavat päivän aikana osansa ripsiväristä. Olen silti sen verran vakuuttunut, että saatanpa käydä tyhjentämässä kaikki Tampereen essencen pisteet näistä ripsareista :D


Oletko kokeillut tätä Super Curlia?

perjantai 1. helmikuuta 2019

Tammikuun poiminnat


Kuten uhkasin vuodenvaihteessa, päätin jättää loppuneet-postaukset pois repertuaaristani ja yhdistää sen suosikit-postauksen kanssa ja tarkastella sekä kuun aikana loppuneita että ihastuttaneita tuotteita yhteisessä postauksessa. Tosin en ihan kaikkia loppuneita esittele, koska joka kuukausi loppuu edelleenkin niitä samoja tuttuja tuotteita, joista olen turinoinut jo useamman kerran (I'm looking at you Nivea Eye Make-up Remover!), vaan ajattelin keskittyä kaikkein mielenkiintoisimpiin loppuneisiin. Joten eiköhän aloiteta niillä.

Ensimmäisenä mainittakoon Oriflamen Giordani Gold huulipuna persikkaisessa sävyssä Orchid Taffeta. Tämä kesti käytössä vain noin kolme vuotta, mikä on oikein hyväksyttävä aika käyttää huulipuna loppuun. Tätä tulikin käytettyä usein, kun halusin vain vähän sävyä huulille. Tämä oli myöskin ihan hyvä opetus itselle, että kyllä ne pitkäkestoisimmatkin tuotteet loppuu, kunhan niitä vaan ahkerasti käyttää.

Toinen pitkäkestoinen tuote, joka loppui oli Lumenen huippuhyvä aurinkopuuteri. Tämä taisi tulla aikoinaan Livboxista, kun asuin vielä Kuopiossa. Vaikka tämä olikin lähes päivittäisessä käytössä, niin välillä meinasi usko loppua kokonaan, kun tuntui että puuterissa on loppumaton pohja. Toki hyvien tuotteiden toivoo kestävän pitkään, mutta ei niiden silti välttämättä tarvi neljää vuotta kestää! :D

Myöskin H&M:n Superfine Browliner loppui. Tässä on melko kova/kuiva koostumus minkä vuoksi tämä on pitkäkestoisempi kuin saman hintaluokan Maybellinen vastaava kulmakynä.


Sitten niihin suosikkeihin! Gunryn Fresh Lemongrass -käsisaippua on aivan todella hyvän tuoksuinen saippua ja ihan ehdoton, jos pitää sitruunaisista/sitruksista tuotteista. Saippua on myöskin Eco-sertifioitua luonnonkosmetiikkaa!


Syossin Salonplex hiusseerumi tekee hiuksista ihan pehmoiset. Mulla oli päässyt hiusten latvat haaroittumaan villinä ja ensiavuksi hain tämän seerumin mikä pehmensi latvoja mukavasti, mutta ei mikään mahti maailmassa pysty jo haaroittuneita latvoja liimautumaan yhteen. Päätinkin lopulta saksia kuivat latvat pois, mutta olen jatkanut toki tämän käyttöä ja joka aamu tyytyväisenä hipelöinyt pehmeitä latvoja.


Catricen HD Liquid Coverage Foundationia olen käyttänyt nyt pari viikkoa ja olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Olen muutenkin todennut, että tykkään eniten nestemäisistä tai lähes vesimäisistä fluid-tyyppisistä meikkivoiteista, koska ne levittyvät iholle kevyesti, mutta ovat silti tarpeeksi peittäviä. Mulla on sävy 010 Light Beige, joka sopii hyvin mun vaaleaan keltapohjaiseen ihoon.


Miltä tämä muutos tuntuu?

tiistai 15. tammikuuta 2019

What's in my bag(s)? vol. 2

Tein tuossa parisen vuotta sitten postauksen, jossa esittelin silloisen laukkuni sisältöä. Päätin taannoin siivota vähän nykyisten laukkujen sisältöä ja samalla kuvata mitä kaikkea ne olivatkaan syöneet. Vanhan postauksen voit lukea täältä.


Mulla on päivittäisessä käytössä, joko Ikean näppärän kokoinen, punainen FÖRENKLA reppu, joka on about samaa koko luokkaa kuin Kånken-reppu, joiden suosiota en ole oikein koskaan ymmärtänyt. Käsilaukku on Moony Mood, jonka ostin loppukesästä ja onkin ensimmäinen uusi laukku, jonka olen ostanut about sataan vuoteen.


Tabletti, lompakko ja näköjään myöskin purkkapussi on semmoisia asioita, jotka purjehtivat kassista toiseen vähän sen mukaan kumpi sattuu olemaan käytössä. Kuvien ottohetkellä kyseiset tavarat olivat repun sisällä.


Repussa oli myöskin muistikirja, jota olen käyttänyt käsinkirjoittamisen/kalligrafian harjoitteluun, sekä tietysti bujo ja kaksi lähes antiikkista penaalia. Toisen penaaleista olen joskus ala-asteella tehnyt itse. Ei varmasti ole vaikea arvata kumman?


Sisätaskusta löytyi teroitin, pinnejä sekä laturi.


Repun pienemmässä taskussa olikin sitten mielenkiintoisempi kokoelma tavaraa: muistitikku, invisibobble, bussilippuja, kuutarroja, korostustusseja, kuitti auton tuulilasinvaihdosta, yrittäjän terveydenhoitoinfolappu, kuulokkeet, aurinkolasien pussukka, näytön/aurinkolasien pyyhintärätti, heijastin, joka taisi hävitä joululoman aikana jonnekin päin Kuopiota ja Dermosilin meikkipussukka..


..jonka sisältä paljastui vielä nämä tavarat. Eli särkylääkettä, Dermon huulirasva ja hiusharja, elfin ikivanhat öljynpoistolaput ja rasiallinen minttupastilleja.


Käsilaukun sisältö oli vähintään yhtä monipuolinen kuin repussakin. Sieltä paljastui mm. lisää särkylääkettä. Pidin syyskuussa Haapajärven kirjastolla näyttelyn ja näköjään kaikki siihen liittyvät paperit olivat vieläkin laukussa. Paperikasassa oli siis ainakin julisteita, teosluettelo, statementti ja CV. Myöskin pieni lehtijuttu näyttelystä on kulkenut mukana ja iloisesti rypistynyt laukun pohjalla. Ja mikäs se sellainen laukku on, jossa ei ole edes yhtä random kuittia?

Mukana on kulkenut myös sinitarraa, huivi, laukun olkahihna, lisää minttupastilleja, haalarimerkki ja tuollainen pinkki sisälaukku, joka tällä hetkellä toimittaa penaalin virkaa.

Tämä olikin taas hyvä muistutus itselle, että kannattaisi useamminkin kurkata sinne laukun sisään ja poistaa kaikki ylimääräinen roju.


Suositko reppua vai käsilaukkua?