tiistai 29. elokuuta 2017

Do more of what you love

Kun vuoden alussa sain työpaikan, tuntui se sen hetkissä rahatilanteessa lähes lottovoitolta. Muutenkin homma kuulosti oikein lupaavalta: 2-3 vuoroa viikossa 3 tuntia kerrallaan oli juuri sopiva määrä mitä voisin opiskelujen ohessa tehdä.

Se mikä vaikutti aluksi hyvältä muuttuikin hyvin pian ihan joksikin muuksi, kun työtehtävät lissäntyivät ja sen myötä myös työvuorot ja vastuu. Se alun 2-3 vuoroa olikin pian jopa 6 vuoroa viikossa ja toisinaan lauantaisinkin kaksi vuoroa päivässä, aamulla ja lisäksi vielä illalla. Töihin lähteminen alkoi ahdistamaan ja stressiä puski.



Otan nyt taas Virve esimerkin mukaan, mutta siis kun Virve alkoi puhumaan unelmatyöstään lopettamisesta, sai se mullakin kytemään ajateuksen lopettamisesta. En tosin siinä vaiheessa vielä edes uskaltanut haaveilla lopettamisesta kunnolla, koska olin ollut vasta muutaman kuukauden työpaikassani. Olisihan se ihan hullua muutenkin lähteä vakityöstä, kun ei sillä opintotuellakaan pitkälle pötkitä.

Sitten tuli kesä ja mun oli tarkoitus tuurata esimiestämme hänen kesäloman ajan työntekijän X kanssa. Mun olisi ollut tarkoitus tehdä viittä aamua ja X:n yksi aamu per viikko. Mutta koska X päättikin lopettaa ihan tuurauksen kalkkiviivoille jäi mun kontolle kaikki kuusi aamua viikosta. Tämä tieto vei mut henkisesti niin pohjamutiin, että se pieni ajatus lopettamisesta alkoi tuntua ihan hyvältä vaihtoehdolta. Saisinhan tuurauksesta kuitenkin ihan hyvän palkan, josta jäisikin jotain säästöön.



Pari muutakin työntekijää lopetti kesän aikana ja siinä vaiheessa se mun lopettaminen tuntui taas todella kaukaiselta haaveelta. Koko työpaikka olikin yhtäkkiä kuin mikäkin Hotel California, josta ei vaan millään päässyt pois.

Onneksi kuitenkin valoa alkoi olla tunnelin päässä, ja kun uusia työntekijöitä alkoi ilmaantumaan kuvoihin päätin irtisanoa itseni.

Kuninkuusraviviikonloppuna tunsi pitkästä aikaa itseni onnelliseksi, koska se oli ihan ehdottomasti paras viikonloppu koko vuonna ja se vahvisti edelleen sitä tunnetta, että olin tehnyt oikean päätöksen työpaikan suhteen. Miksi tuhlata aikaansa paikassa, joka saa aikaan vain stressiä ja ahdistusta?

Tuon viikonlopun jälkeen sain kuulla, että eräs entinen opiskelijakollega oli menehtynyt tapaturmaisesti. Vaikka en kyseisen henkilön kanssa ollutkaan läheinen, niin tieto kyllä pysäytti. Edelleen palasin siihen ajatukseen, että ei kannata liikaa käyttää aikaansa kurjiin asioihin, koska koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Samaa mietin Turun tapahtumien jälkeen. Jos olisinkin ollut yksi uhreista ja olisin juuri ollut matkalla kotiin työpaikalta, jota inhoa, niin eipä olisi ollut hääppöinen loppu.



En ole ennen blogissa näin vakaviin aiheisiin tarttunut, mutta halusin nyt tästä asiasta kirjoittaa, kun mulla on jäljellä enää 3 työvuoroa, jonka jälkeen olen taas "työtön" (toki täysipäiväinen opiskelija) ja varmasti hurjan paljon onnellisempi kuin pitkiin aikoihin! Toivottavasti tämä teksti inspiroi edes jotakuta miettimään voisiko omasta elämästään karsia ahdistusta tai stressiä aiheuttavia tekijöitä. :)



14 kommenttia:

  1. Näitä tälläsiä on ihana lukea♡ Itelläkin kytee suuret elämänmuutokset mielessä mut siihen liittyakin koko elämän uusiks laittaminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ^_^

      Ohhoh, tsemppiä muutokseen mikäli se tulee olemaan edessä! :)

      Poista
  2. Mä olen sitä mieltä, että elämä on liian lyhyt hukattavaksi ikäviin ja itseä vahingoittaviin asioihin, jos niitä suinkin voi välttää. Sama pätee ikäviin ja vahingollisiin ihmisiin. Olen itse todennut, että elämästäni on mennyt hukkaan liian monta vuotta tekemällä asioita, jotka sotii omaa sielua vastaan ja sellaisissa ihmissuhteissa, jotka tuottavat enemmän pahaa oloa kuin hyvää. Siinä mielessä kannatan kaikkia irtaantumisia ja elämänmuutoksia, jos vaan siltä tuntuu. On vain yksi elämä (klisee, mutta niin se on) ja se pitää elää niin, että on hyvä olla:) Ugh;)
    Upea juttu, Marika, että olet kuunnellut itseäsi ja tehnyt ratkaisut omaksi parhaaksesi<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niin samaa mieltä kaikesta :)

      Poista
  3. Teit kyllä ihan oikean ratkaisun <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se vaan päivä päivältä siltä tuntuukin :) <3

      Poista
  4. Huh, toi kuus aamua/vko on ollut ihan jäätävä tahti! Teit kyllä ihan oikein. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo aamut oli kyllä aika hirveitä :S Kyllä tää päätös vaan tuntuu entistä paremmalta mitä lähemmäs loppua pääsen <3

      Poista
  5. Varmasti ihan oikea päätös, työstä johtuva ahdistus ja stressi on aikamoinen musta aukko jonne sitten katoaa vähän kaikki. Varsinkin jos sille tilanteelle ei siinä itsessään voi mitään. Mukavia viimeisiä työvuoroja ja rennompaa ja iloisempaa työtöntä elämää! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Otan kyllä ilon irti tulevasta vapaasta ajasta!

      Poista
  6. Mäkin olen sitä mieltä, että teit oikean ratkaisun! Henkilöstön vaihtuvuus voi tosiaankin tuoda kiperiä tilanteita eteen, mutta kyllä silloinkin pitäisi miettiä asiat niin ettei tule liian pitkiä työviikkoja :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on vähän paha tapa olla se vastuunkantaja, joka ottaa hommat hoidettavaksi jos muita ei ole ja tämäkin päätös meinasi olla vaikea tehdä, kun mietin miten se vaikuttaisi muihin työntekijöihin. Mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että omat mielenterveys on kuitenkin sen verran tärkeää, että voin edes tämän kerran olla hieman itsekäs. :)

      Poista
  7. Johan on työ kääntynyt oikeaksi orjaleiriksi ja niin niissä monesti tuppaa käymään ja kilttien ihmisten selkänahasta otetaan kaikki mehut. Tosi hyvää pohdintaa ja välillä tietyt tapahtumat pysäyttää ajattelemaan omankin elämän uusiksi ja miten se on tässä ja nyt <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo orjaleiri kyllä hyvin kiteyttää viime aikojen tuntemukset ;) Pitäisi koittaa yrittää ottaa elämästä enemmän irti <3

      Poista