tiistai 12. heinäkuuta 2016

Eläimellinen viikonloppu

Kuten maanantaina kerroin vietin viikonlopun Leppävirralla kissa- ja talovahtina. Olin alunperin ajatellut käyväni Matkuksessa lauantaina, mutta sitten tulikin muutos suunnitelmiin ja ei auttanut kuin pakata kissat kassiin ja suunnata kohti etelää. ;)

Mikko on coolisti pöydällä

Mikon kanssa matkustaessa on aina aina mahdollisuus, että se töräyttää jännäkakan koppaansa. Sillon jos voin pitää sitä koppineen päivineen sylissäni ajonaikana, niin kissakin pysyy suht rauhallisena ja eritteetkin pysyy paremmin Mikossa sisässä. Mutta nyt kun toimin itse kuskina, niin en voinu Mikkoa rauhoitella sen kummemmin, ja sehän päättikin ilahduttaa loppumatkaa haisevalla yllätyksellä. 


Hilma sen sijaan osaa pitää eritteet sisällään matkan aikana, vaikka eipä Hilmiskään autoilusta nauti. 


Perillä meitä odotti Hilman isosisko Wilma, harmaaraidallinen Väinö ja bulldoggimainen mustavalkoinen Vili. Kissojen tutustuttaminen uusiin tuttavuuksiin on aina yhtä työlästä ja tälläkin kertaa sai pitää aistit valppaina, jotta kuuli kuka murisi tai sähisi kellekin, ja ettei karvat ala pöllyämään kenelläkään.


Mikko päätti ottaa Vilin silmätikukseen ja terrorisoi sitä minkä kerkesi. Pari kertaa aamuyöstä piti käydä erotuomaroimassa, kun Mikko pääsi Viliä liian lähelle ja äänet oli sen mukaiset. Tappeluilta kuitenkin onneksi vältyttiin.


Sunnuntaina Väinöllä oli melkoisen jännä paikka, kun se oli kiivennyt puuhun ja kierittänyt narunsa oksan ympärille, niin että se oli jotenkin onnistunut irtautumaan valjaista. Onneksi se ei kuitenkaan ollut lähtenyt karkuun vaan löytyi ylemmältä oksalta ja suostui mielellään tulemaan alas. Liekkö naapurin puudeli ajanut sen sinne, kun huomasin koiran juoksentelevan irti pariinkin kertaan. 


Viikonloppu ei pitänyt sisällään vain kissamaista menoa, vaan mahtuihan sinne mukaan yksi siilikin. Lauantai-iltana taivaalta työnsi vaihteeksi vettä ihan urakalla ja huomasin jonkun liikkuvan terasilla. Liikkuja osottautui siileksi, joka oli varmaankin tullut hakemaan sateensuojaa katoksen alta. Kiikutin otukselle kupillisen kissanruokaa, joka siili popsikin oikein hyvällä ruokahalulla.

Muistan kuinka ala-asteaikoihin siilejä näkyi yhtenään, mutta enpä muista koska viimeksi olisin nähnyt elävää siiltä luonnossa ennen tuota lauantain kohtaamista.


Ps. Toissa viikolla tuli uutisia, että Reetta vaihtaa valmentajaa. Tamma lähti Pihtiputaalta Team Ojanperän hyvästä hoidosta Etelä-Suomeen Hausjärvelle paikkaan, jossa on erikoistuttu tammojen valmennukseen. Toivottavasti uusi paikka tuo siihen sitä kaivattua keskittymistä, joka on tähän mennessä puuttunut.

4 kommenttia: